User: dorrottka Date: 2009-11-12 01:06 Subject: #572 I talked... Security: Public Mood: surprised

...with my mum today. She told me that whenever she's missing me, she's just watching our FFH movie...
Oh My...

User: kettgotsugared Date: 2009-11-11 22:46 Subject: pakollinen lomapäivä Security: Public Location: U-street, home Mood: sugarrush Music: Stars

päänsärky. oma moka. (haha.)

torkuin tokkurassa melkein puolet labrassa vietystä reilusta 12 tunnista. katsoin myös 500 days of summerin. lounaan jälkeen pyöri italian job, josta jaksoin puolet alusta, ja olin lopun ajan ihanan sikeässä unessa. päivä päättyi - myöskin puolittain katsottuun - indiana jonesiin ja kadonneen arkin(?) metsästykseen... iha jees, jos osaisi olla stressaamatta asioita, joita ei vain sillä hetkellä voi hoitaa. kaikki ajatukset tunkeutui uniin, nytkähtelin ja potkiskelin puolivalveilla, herätessä tuntui siltä kuin olisi käsitellyt aivan valtavat määrät mieltä painaneita asioita. viime yö meni samoissa merkeissä. tai se aika klo 01-05 välillä, minkä ehdin nukkua. hyvät, sikeät unet sinänsä, mutta pää raksuttaa TAUKOAMATTA. mietin keinoa ulos. kaikesta. itsestäni. velvoitteista. syyllisyyden tunteista. surusta. egosta. jne. jne. kuinka saavuttaa se mitä haluan tulematta matkalla ensin hulluksi. ja onko se ylipäätään mahdollista. hulluin ajatus on ollut lähteminen jonnekin intiaan tai nepaliin viettämään pari vuotta jonain nunnana tai muuna sellaisena. en ehkä ole toteuttamassa, vaikka ajatuksena, kyllä, ajatuksena se kieltämättä houkuttaa.

(Hyvin inhottavalta näyttää kirjoittaa noin "tajunnanvirtatekstiä", ilman isoja alkukirjaimia, kunnollisia rajoja lauseiden ja ajatusten välillä.)

Luin läpi siinä joutessani myös kaikki Riku Korhosen Hesariin kirjoittamat kolumnit. Se kävelee harva se päivä Tuomiokirkkosillan/liikennevalojen - Sammakon kirjakaupan - kauppatorin -akselilla vastaan, aina nappikset korvissa, ja väistelen ihan varmuuden vuoksi katsekontaktia. Se kirjoitti omistuskirjoituksen mun Lääkäriromaaniin joskus 2008 lopulla ja lupasi hoitaa sellaisen mun Kahden ja yhden yön tarinoihinkin, jos vaan veisin kirjan Sammakolle joku päivä. En oo koskaan sitä saanut vielä aikaan. Enää ei kehtaa.

Nyt nukkumaan. Sain juuri Tekstien viimeistely -kurssin läksytehtävän tehtyä. Aiheesta "muoti-ilmaukset". Rakastan sitä mitä opiskelen. En vaan jaksaisi yrittää olla tieteellinen (esim. kandin kirjoittamisen merkeissä), kun pohjimmiltani olen kyllä kaikkea muuta.

User: dorrottka Date: 2009-11-10 02:34 Subject: # 571 Security: Public Mood: calm Music: Bollywood music

I finally got an Internet connection in here, so life is beautiful again lol
We watched flash forward, and we started doing our own stuff - on our computers. Since Chris likes torturing me with songs that I would not really appreciate (he actually has a good taste in music, but sometimes he just likes to play techno for some reason) we decided that we'll play songs in turn.
And I played some Bregovic - I missed his music and - surprisingly enough Chris enjoyed it.
I also played Krystof and some Bollywood music. And he played some cool stuff too. And when we're just sitting like that, doing different things - but still, spending time together, exchanging thoughts, I'm really happy.

I also reported to HR that I'm pregnant. It's all good.

User: kettgotsugared Date: 2009-11-09 12:50 Subject: (no subject) Security: Public

Kuten kirjoitin hetki sitten eräälle ystävälle tekstiviestissä, "tästä tulee vielä PITKÄ juttu lj:iin, mut sanotaanko näin, etten saanut sitä mitä halusin. Tämä on SOTAA, joka PÄÄTTYY MUN voittoon - oli se sitten pojan rakkaus, viha tai mun hulluus. Aion nöyrtää sen. Sen on tajuttava tehdä musta loppu. Eikö se vieläkään sitä tajunnut???"

( Read more... )


Ja munhan piti oikeasti keskittyä tää koko päivä sen kandin kirjoittamiseen... Kuten sanoin, tää rakkaus (=hulluus) tekee minut vielä HULLUKSI. Se on nähty jo aiemmin. (Esim. silloin kun ensin laihdutin itseni 50-52-kiloiseksi luukasaksi, muistatteko sen Lintsikesän 2007 - tällä pituudella se on vähän liian vähän - ja kärsin aika monella tavalla oireilevasta syömishäiriöstä, ja helvetti, NAUTIN siitä. Nautin kärsimyksestäni. Nautin piinastani. Se oli/on sairasta. Tiedän, mutta...) Se tullaan mitä todennäköisimmin näkemään vielä uudestaan. Tuskin enää samassa muodossa, mutta toivotan teidät tervetulleeksi seuraamaan melkoisen varmaa mielenterveydellistä tuhoani. Toivotaan, ettei se kestä enää kauan. Tarkoitus on käydä pohjalla ja nousta sieltä uuteen nousuun.

Mitään itsemurhaa en kyllä ole tekemässä. Näin vertauskuvallisesti ilmaisten: Puukko on just sen jätkän käsissä.

--

Niin, ja mulle saa yrittää puhua järkeä. Jos on jotain mitä en näe. En vanno, että teen lopulta järkevintä mahdollista ratkaisua, koska tietyissä asioissa olen luonteeltani äärimmäinen pässinpää - mutta pohdin asiat mielellään läpi. Hyviä kysymyksiä on jo esitetty, kunpa mulla itselläni olisi niihin kaikkiin antaa vastaus.

User: kettgotsugared Date: 2009-11-04 12:27 Subject: hukkaan heitetty päivä Security: Public

nyt kyllä ei
todella huvittaisi
tehdä mitään muuta kuin
kaivautua sen peiton alle ja jäädä nukkumaan.

--

ja tässä vaiheessa ninni tahtoisi varmaan läimäistä mua poskelle. ja olisi siinä aivan oikeassa.

User: kettgotsugared Date: 2009-11-04 11:47 Subject: just se yks poika tietää... Security: Public

just se tietty koputtamassa oveen klo 01-> tietää helposti aamun puolelle venyvää yötä. tietää sitä, että pistän vasta puoli kuudelta starsin soimaan unimusiikiksi ja pyörittelen vielä hetken päässä juuri läpikäytyjä asioita.

ja sitä, että herääminen venyy puolitahtomatta yhteentoista ja päivä saa e r i t t ä i n hitaan alun. vielä hitaamman kuin oli edellispäivänä suunnitellut.

olin suunnitellut soittavani pojalle vasta tänä iltana. tänä iltana ois ollut kiva kaiken pienen puuhailun jälkeen istua alas juttelemaan niistä isoista asioista, jotka käytiin viime yönä läpi ja jotka nyt vaikuttavat taas vähintään koko tämän päivän keskittymiskykyyn.

helpottiko? en usko. vaikka kaikki saatiin puhuttua. taas melkein läpikotaisin.

kuinka olen tällainen. kuinka hän on mikä on. miksi. miksi ei. suuremmassa kontekstissa kuin suhteessa toisiimme. mutta vähän myös pienemmässä - joka tietenkin eniten riutoo.

nauroin etten olisi itkenyt. ja poika yllytti päästämään irti, käymään hänen kimppuunsa. on tullut selväksi, että se olisi hänen mielestään niin siistiä. että siis luopuisin siitä jostakin joka kahlitsee minut sisältä.

hän haluaa auttaa vapauttamaan minut. ja katinkontit.

ja mitä minä siitä hyödyn?

istuin siinä hänen edessään ja olisin halunnut kuristaa hänet siitä hyvästä, että hän istui siinä niin pyhimysmäisenä.

sanoin, että ehkä olisi helpompaa heittää kaikki menemään. hän sanoi, että ehkä se ei kannata.

henkisen kasvun kannalta ehkä ei. mielenterveyden kannalta...

kyllästyttää: tiedän, etten voi jättää näitä asioita kesken - jos jatkamme näin, mikä vaikuttaa hyvin todennäköiseltä. minun on saatava tietää. pelkän tuntemisen sijaan. haluaisin olla tarvitsematta jatkuvasti pohtia suhdettamme.

miksei se voi sanoa sitä?
miksi sen täytyy olla tuollainen?
ei ole oikein päästää lähelleen ja ottaa etäisyyttä, kun yhtäkkiä tajuaa, että toista voikin tässä hommassa sattua - tuollaiset perustelut ovat helvetin itsekkäitä.

-

ei me enää halata. ehkä hyvä pitääkin se niin.

User: kettgotsugared Date: 2009-11-03 20:14 Subject: sekavaa juttua riittää - rauhoittumisesta ja yleisesti hempeillen pojista Security: Public

Huh. Kävin tekstityskurssin jälkeen Puhakassa, kuljin kaupungin läpi kotiin, tein mutkan Kertun kautta varatakseni huomiselle päivälle pyykinpesuajan, ja nyt istun kotona, syön muroja (väittävät tätä sekoitusta "gluteenittomaksi mysliksi") kera soijamaidon. (Taidan vaihtaa lehmänmaidon vegaanisiin vastineisiinsa pysyvästi, sillä olen todennut, että ei siitä vaan tuu hyvä olo - tietty juustot ja muut hapatetut maitotuotteet sitten erikseen.) Ei ahdista enää niin kaikki "tehtävä". Pakko on vain ja ainoastaan mun päässä. Useimmiten se menee näin.

--

Joo. Tarviin pojan, joka osaa rauhoittaa mut, kun otan maailman liian raskaasti - vaikka muuten leijuisin yleensä missä ikinä pumpulimaailmassa nyt kulloinkin leijun. Jonkun joka kaivautuu viereen ja kietoo kädet ympärille, kun olen paennut maailmaa peiton alle. Muistan viime syksyltä, kuinka siinä meinasi käydä aina välillä niin - olisi mieluummin nukkunut, ettei olisi tarvinnut kohdata kaikkia ikäviä juttuja. Kaikki ei ihan sellaista alakuloa ymmärrä. Onhan se aika heikkoa. Kai. Joidenkin mielestä. Ehkä. Se on heikkoa.

En tiedä, mistä tuo ajatus nyt yhtäkkiä tuli, että "tarvitsen pojan". En ole pitkään aikaan tosissani sanonut moista. Enkä ole oikeastaan tosissani nytkään, muuten kuin, että yhtäkkiä tuli vain sellainen tunne, että oispa sellainen mukava olla olemassa.

Mutta ei mua koskaan sellaiset edes etäisesti kivalta vaikuttavat pojat pyydä ulos tai kahville tai vaikka teelle tai ehkä lasilliselle. En kai lähetä sellaisia "viboja", että kannattais yrittää. Oon liian etäinen. Tai jotain. Kyse ei nimittäin voi olla siitä, ettenkö ois tarpeeksi nätti, kyllä sen nyt näkee noiden silmistä - vaikka koko lapsuuden onkin itseään rumana pitänyt... mut niin, en ehkä enää ole se sama lapsi mitä joskus olin.

Niin, kyllä ne jotkut jopa hymyilee. Tuli mieleen, kun kävelin eilen illalla kävelykatua pitkin kotiin ja vastaan käveli kaverinsa kanssa nuori mies, jossa oli jotain niin miellyttävällä tavalla tutunoloista, etten voinut olla katsomatta tarkemmin. No joo, ei siitä nyt mitään ois tullut, vaikka se olisikin tajunnut pelkän tuijottamisen sijaan vaikka pysäyttää mut ja pyytää samantien vaikka jonnekin yhdelle - tai jos musta olisi kuoriutunut sellainen ovela naisolento, joka tajuaa pudottaa laukkunsa kadulle sopivalla hetkellä (luoden itse sopivan tilanteen mahdollisuuksille...) - ei ihan vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, joka olisi ns. samalla aaltopituudella mun kanssa. Vaikka mistä sitä ikinä tietää. Enpä olisi Futaajastakaan ulkoisen habituksen perusteella uskonut. En yleensäkään tuppaa luottamaan tietyllä tavalla "liian hyvännäköisiin" miehiin. Huono juttu sinänsä sekin.

Jutut vähän niinku ois taas lukiossa. Just sen tasoista.

--

Huomiseksi on omat rauhalliset, mutta omalla tavallaan myös toimeliaat suunnitelmansa enkä aio tekemisiä enää stressata. Välillä täytyy luottaa itseensä myös näissä asioissa.

Vois olla siistiä aloittaa jonkinlainen meditointi. Välillä pelkkä perusteellinen venyttelykin tuntuu hyvältä rauhoittumiskeinolta, mutta harvemmin sitäkään enää teen, kun liikunta on muutenkin näinä viime viikkoina jotenkin vain jäänyt. (Ja sen kyllä valitettavasti tuntee varsinkin oikeanpuoleisissa olka-/niskalihaksissa.)

Hyvää yötä, jees.

User: kettgotsugared Date: 2009-11-03 14:48 Subject: some thoughts on a should-be-busy schoolday afternoon Security: Public Location: Uni

I am way too dependent on emotions in life. I get way too involved.

Couldn't sleep last night until five o'clock in the morning. That's not that unusual for me - not these last few years - but at least lately I've had a somewhat normal cycle of being able to sleep at around one o'clock or so, sometimes already after eleven. Those days feel actually really good, when you're tired enough already at eleven o'clock to hit the bunk. Happy tired, you know.

I've been thinking that I should try to quit the habit of yelling at myself when I'm alone at home. I don't talk that much to myself, I don't think I do it more than most people do. (It's normal to talk to yourself sometimes, right?) I mean, I get almost daily sometimes so frustrated, angry, or such a strong feeling of embarrasment of the thoughts that pop into my head that I can't seem to restrain myself - and I'll yell either at myself for having these thought, or at the person/situation in my head at that moment. And I'll feel somewhat embarrassed for having had such an outburst. Makes me feel crazy.

Sometimes I laugh on my own on the street, or have these (silent) conversations with myself, but that I don't mind too much. I'm feeling my expressions growing stronger and more uncontrollable, because maybe I don't even care anymore too much to control myself. Maybe I should, just a little - not too much, however, wouldn't want to become dull.


Why I'm thinking this: today a good friend told me that she'd like to slap me in the face for being so lethargic the last few days. All I feel like doing is hanging around, and worrying about things I should do, while at the same time actually getting anything done seems to be impossible for me. In a way, though, I haven't been totally unaccomplished these days. I've got ideas, yeah, I've sketched them out, but sitting in cafés hiding from the things I should really be tackling, watching movies (seeking inspiration, the right mood, relaxation, insight, etc.), spoiling myself in all possible ways has been much more tempting. What's the hurry, a voice inside my head says to me, and another one goes, "if you keep on like this, you WILL be in a bigger hurry you can even deal with!"

Sometimes I feel like there's no winning in this game, not in this world, not with this fragileness (something I used to hate, didn't want to admit to). Last autumn I had a strong feeling that I'm sure to die young. I was so convinced of this that I was truly depressed and melancholic for such a long time. It kept me in bed at mornings, hating myself afterwards. I told the Player this some time ago, about that feeling of dying young (sounds silly, doesn't it, but at the moment it was too strong to deny), and he said that that must be a feeling every fragile soul goes through every now and then.

It's funny, I've always viewed myself as a strong person, I never want to give up. I still don't in a way. But nonetheless, there have been times when I've been really 'down in the valley'. Wanting to just quit everything and give up. (But I still won't, I know.)

Shouldn't get that involved.

I've been so inspired by beautiful things lately. I had a strong passion for beauty in highschool, too. It's come back, maybe stronger than ever. I want to learn to speak French - I think I might just do that someday, continue the courses I started some years ago. I want to learn Italian, too - continue the courses I started some years, too. I'm determined to be able to translate Spanish in a few years to come. I want to pursue my dreams.

Got an invitation to a personal interview for the volunteer work program I applied to this summer. If I'm lucky - if I'm determined enough - I'll be spending a year from August 2010 in some Latin American country, wow. Keeping my fingers crossed.

--

Now off to the last lectures of the day. A really interesting subject: audiovisual translation (a.k.a. subtitling). Two and a half hours to go.

User:	awendala
Date:	2009-11-02 18:35
Subject:	Another commercial break
Security:	Public
Mood:	amused

If you think of a basic "new album out now" advertisement on tv, it's not exactly like this. :) (This won't be on tv, but on some websites.)



Next gig is after 11 long days. Blaaah. Feels like being plugged off from a life-supporting machine. Probably there's so much to do at work that time flies (I wish).

User: kvalda Date: 2009-11-02 18:41 Subject: (no subject) Security: Public Music: The Dandy Warhols - Dandys Rule OK?

Weller-koira on maailman parasta seuraa. Tänään ei törmäilty pysäköityihin autoihin, mutta aidan ali piti päästä, vaikka yli olis ollu helpompi mennä. Saimme myös stalkkerin. Tapahtui niin, että Design museon edessä Weller sai hepulin ja kieriskeli villinä maassa. Näin, että kadun toisella puolella joku tyyppi katseli touhujamme. Kukapa nyt ei, joten en siitä niin välittänyt. Sitten jatkoimme matkaa Kauppahallille ja siitä rantaa pitkin Makaasiniterminaalille, jonka liukuovet olivat erittäin kiinnostavia, kuten myös ramppi jalkakäytävälle. Niitä piti seurata useampi minuutti. Sitten vihdoinkin pääsimme Tähtitorninvuoren lehtikasojen kimppuun. Samalla tuhottiin keppejä ja makoiltiin hetki. Mäen huipulla joku tuntematon tyyppi huhuilee ja kiiruhtaa meidät kiinni. Ilmoitti seuranneet meitä museolta saakka, koska hänellä oli pari tuntia aikaa ennen lähtöä. Ymmärrän hyvin, koska eihän Helsingissä ole mitään parempaa tekemistä kuin seurata Jarmon ja Wellerin laatuaikaa. Ja sitten se lähti pois. En oikein ehtinyt muuta kuin nyökkäillä ja hymyillä, koska nämä tälläiset yhtäkkiset tapaamiset ovat hämmentäviä ja sitä myötä erittäin haastavia. Varsinkin kun englantia olisi pitänyt puhua. Harmittaa tosi tosi tosi paljon, että varmaan vaikutin ihan dorkafriikiltä, vaikka olisin halunnu sanoa jotain järkevää ja niin edelleen. Mälsää.

Ei muuta raportoitavaa tällä kertaa.

User: kettgotsugared Date: 2009-10-30 00:26 Subject: pieni tulitikkutyttö Security: Public

Pieni tulitikkutyttö, hän sanoi, kun kysyin mikä mielikuva hänellä on minusta. Pieni tulitikkutyttö.

Ja sitten hän luetuttaa minulla inhottavaa Palahniukia, koska kuvittelee, että voisin saada siitä uuden tason ilmaisuuni. En tiedä. En kaipaa uutta tasoa ilmaisuuni (sellaista tasoa kuin hän tarkoittaa, vaikka tiedän tuskallisen kipeästi oman rajoittuneisuuteni), en lue siinä mielessä. Luen saadakseni uusia näkemyksiä. Näkemyksistä ammennan. Toki onhan sekin näkemystä, näkemystä tosiaan, Palahniukin maailma. Ruma. Tiedän. Että siinä maailmassa hän on nyt viime ajat pyörinyt. Narkkareita, väkivaltaa, seksiä - mielivaltaista pahuutta.

Ei, en ole loukkaantunut Palahniukista. Päinvastoin kävin illalla kirjastossa - mukaan tarttui sen verran kirjoja ja leffoja, että piti ostaa kirjaston paperikassi, että sain kasan kannettua kotiin - olen lukenut Fightclubin puoliväliin. Juuri sellaista kuin odotin - mutta jos hän olettaa, että voisin ikinä nähdä maailman noiden silmien läpi... en sano, ettenkö voisi, mutta miten sekaisin mun silloin tarttis elämässäni olla, en tahdo kuvitella. Mua ei kiehdo ajatus hulluudesta, en halua tutkia rajojani asian suhteen. En halua löytää kuollutta ihmistä vain saadakseni selville, missä menee raja... mikä riittäisi ajamaan mut hulluuteen.

Viha, häpeä ja nöyryytys repivät päätä sisältä. Mutta tiedän kyllä toisaalta liiankin hyvin miksi.